uniVersI/O



Newton ja Omena

Tarinoilla on ollut aina erityisasema kulttuurissamme. Ihmisen kyky samaistua tarinoihin auttaa meitä muistamaan tapahtumien kulun, syyt ja seuraukset. Tarinoiden voimin pystymme siirtämään tarpeellista tietoa selviytymisestä, kulttuureista ja uskomuksista. Ne ovat myös osa tieteellisen tiedon välittämistä, analogioita, joilla pyritään välittämään joku tieteellinen prosessi helposti nieltävässä annoksessa. Välillä analogiat vievät meitä harhaan, poispäin todellisesta efektistä, ja välillä ne voivat yhdessä tarinassa välittää olennaisesti koko tieteellisen prosessin. Näitä jälkimmäisiä kutsutaan yleensä älynväläyksiksi tai nykypäivän elämysyhteiskunnassa ahaa-elämyksiksi. Yksi tieteen historian kuuluisimpia älynväläyksiä on tarina Arkhimedeen laista. Siinä älynväläys on puettu kylpyreissun päätteeksi tapahtuvaan ajatustoimintaan ja lisäpontta sen merkittävyyteen tuodaan peseytymisen jälkeisellä exhibitionismillä ja historiaan jääneellä huudahduksella: heureka! Se on sivuseikka tapahtuiko itseasiassa näin vai ei, ja yleensä tarinat ovatkin suurimmalta osaltaan vain väritettyjä versioita todellisuudesta.

Äskettäin saatiin lisää valoa toisen kuuluisan analogian syntyperään. Kyseessä on Sir Isaac Newtonin painovoimateoriaan johtanut älynväläys, johon oletettavasti liittyi puusta putoava omena. Tarinan versiosta riippuen Newtonin päähän tippui omena, tai hän seurasi kun omena tippui puusta, mikä johti painovoiman olemassaolon tajuamiseen. Nyt Royal Society on julkaissut digitaalisen version William Stukeleyn Newton-elämänkerrasta, joka julkaistiin 25 vuotta Newtonin kuoleman jälkeen vuonna 1752. Siinä Stukeley kertoo eräästä päivällisestä Newtonin seurassa ja sen jälkeisestä teehetkestä puutarhassa omenapuiden katveessa, kun he huomasivat omenan tippuvan puusta. Silloin Newton oli tokaissut, että juuri samanlaisella hetkellä oli painovoimateoria juolahtanut hänen mieleensä. Hän oli istuskellut mietteissään ja huomattuaan omenan tipahtavan puusta ryhtynyt pohtimaan miksi se putoaa aina kohtisuoraan maata vasten. Joko Newtonille oli oikeasti käynyt näin tai sitten hän käytti kuvaillessaan teoriaansa helposti nielaistavaa analogiaa: omenaa. Joka tapauksessa se jätti lähtemättömän vaikutuksen tuleville sukupolville.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: