uniVersI/O



Tiedeviikko 22/10

Tämän viikon teemaksi muotoutuivat mustat aukot:

Aktiivisimmat mustat aukot seurausta galaksien törmäyksistä

Nykyinen käsitys galaksien rakenteesta on, että jokaisen galaksin keskustassa majailee supermassiivinen musta aukko, jonka massa vaihtelee miljoonasta miljardiin auringon massaan. Tähtitieteilijät ovat myös havainneet, että 1% galakseista säteilee suuria määriä energiaa, jopa kymmenen miljardia kertaa enemmän kuin aurinko, mikä on lähtöisin läheltä supermassiivista mustaa aukkoa. Intensiivinen säteily syntyy, kun supermassiiviiseen mustaan aukkoon putoaa lähialueen materiaa, josta osa vielä tutkijoille epäselvän prosessin kautta linkoutuu ulos galaksista muodostaen lähellä valonnopeutta liikkuvan hiukkassuihkun. Nämä aktiiviset galaksin ytimet ovat kirkkaimpia kohteita maailmankaikkeudessa. Pitkään on kuitenkin ollut epäselvää mikä aiheuttaa tämän kirkastumisen vain pienessä osassa galakseja. Nyt tutkijat käyttäen NASA:n Swift -röntgensatelliittia ovat saaneet selville, että kaikki aktiiviset galaksin ytimet sijaitsevat galakseissa, jotka ovat törmäyskurssilla toisen galaksin kanssa. Uudet havainnot vahvistavat tietokonesimulaatioiden avulla kehiteltyä teoriaa, jonka mukaan galaksien törmäykset lähettävät suuria määriä materiaa kohti supermassiivista mustaa aukkoa, joka vastaavasti aiheuttaa galaksin kirkastumisen.

NASA:n lehdistötiedote

Andromedan epävakaa musta aukko

Kuten Linnunradassa sekä muissa galakseissa, myös Andromedan galaksin keskustassa lymyilee supermassiivinen musta aukko. Koska Andromedan galaksi sijaitsee niin lähellä Linnunrataa, pystytään sen mustan aukon käyttäytymistä seuraamaan tarkasti ja tutkimaan kuinka supermassiiviset mustat aukot kasvavat ja vaikuttavat painovoimallaan ympäröivään aineeseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Andromedan mustaa aukkoa on havaittu NASA:n Chandra -röntgenteleskoopilla. Vuodesta 1999 vuoteen 2006 Andromedan keskustan säteily oli suhteellisen rauhallista ja himmeää, mutta tammikuussa 2006 säteilytaso nousi satakertaiseksi ja se on säilynyt noin kymmenkertaisena aina tähän päivään saakka. On selvää, että Andromedan musta aukko nielaisi jotain isoa, mutta yksityiskohdat ovat vielä tutkijoille epäselviä. Andromedan musta aukko onkin epätavallisen himmeä, arviolta 10-100000 kertaa himmeämpi kuin mitä supermassiivisen mustan aukon ympärillä oleva kaasuvarasto antaa olettaa. Niinpä se antaa tutkijoille arvokasta tietoa siitä, miten näin himmeä musta aukko vaikuttaa kotigalaksinsa kehitykseen, erityisesti myös siksi, koska Linnunradan keskustan supermassiivinen musta aukko on myös himmeä. Tulokset julkaistiin 216th American Astronomical Society -tapaamisessa.

Credit: X-Ray NASA/CXC/SAO/Li et al., Optical (DSS)

Lehdistötiedote

M87:n vaeltava musta aukko

Elliptisen galaksi M87:n supermassiivisen mustan aukon linkoama hiukkassuihku on varmasti yksi tunnetuimmista ja komeimmista. Käyttäen NASA:n Hubble Space Telescope -satelliittia, tutkijat ovat havainneet, että M87:n musta aukko ei sijaitsekaan galaksin keskustassa vaan noin 7 parsekin päässä siitä. Tulos on ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa siitä, että galaksien supermassiiviset mustat aukot sijaitsisivat galaksien keskustassa ja se antaa lisää valoa törmäysten kautta muotoutuneiden galaksien kehityshistoriaan. Tutkijat epäilevät, että M87:n musta aukko olisi voinut käyttää massiivista hiukkassuihkuaan suihkumoottorin tavoin ja näin vaeltaneen pois galaksin keskustasta, tosin tällöin hiukkassuihkun olisi pitänyt olla vielä voimakkaampi miljoonia vuosia sitten. Toinen todennäköisempi teoria on, että kahden supermassiivisen mustan aukon törmäys olisi synnyttänyt gravitaatioaaltoja ja potkaissut mustan aukon pois galaksin keskustasta. Elliptisten galaksien ajatellaankin syntyvän pienempien galaksien törmätessä toisiinsa. Jälkimmäistä teoriaa vahvistaa myös mahdollinen havainto hiukkassuihkun toisesta osasta, joka liikkuu vastakkaiseen suuntaan kuin näkyvä suihku ja näin ollen kumoaisi näkyvän suihkun työntövoiman. Todennäköisesti, koska nykytietämyksen mukaan galaksien väliset törmäykset ovat maailmankaikkeudessa yleisiä, musta aukko pareja ja vaeltavia mustia aukkoja pitäisi löytyä tulevaisuuden kartoituksissa enemmänkin. Tulokset julkaistiin 216th American Astronomical Society -tapaamisesssa.

Credit: NASA and the Hubble Heritage Team (STScI/AURA), J. A. Biretta, W. B. Sparks, F. D. Macchetto, E. S. Perlman

Artikkeli arXiv:ssä

Viikon kuva: avaruusgolfia

Credit: NASA/GSFC/Arizona State University

Mainokset

Trackbacks & Pingbacks

  1. Tiedeviikko 2010 Top 10 « uniVersI/O pingbacked : 6 years, 10 months ago

Kommentit

  1. * Jere says:

    Reikäisä universumi… eikun hetkinen.

    Päiväys: 7 years, 4 months ago


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: