uniVersI/O



Tiedeviikko 23/10

Törmäyksiä Jupiteriin

Credit: NASA, ESA, M. H. Wong, H. B. Hammel, I. de Pater, Jupiter Impact Team

Noin vuosi sitten 19. kesäkuuta Jupiteriin mätkähti asteroidi tai komeetta jättäen jälkeensä Tyynen valtameren kokoisen mustan arven Jupiterin pinnalle. Juuri julkaistussa artikkelissa tutkijat ovat verranneet Hubble Space Telescope -satelliitin kuvia vuoden 2009 törmäyksestä ja vuonna 1994 Jupiteriin törmänneestä Shoemaker-Levy 9 -komeetasta (SL9) ja huomasivat, että vuoden 1994 törmäyksessä havaittu ultraviolettihalo puuttui viime vuoden törmäyksestä. Törmäyksen jättämistä jäljistä voidaan päätellä Jupiteriin törmänneen kappaleen koostumus. Komeetat koostuvat kivestä, pölystä, jäästä ja jäätyneistä kaasuista, kuten esimerkiksi ammoniakki- tai metaanikaasuista. SL9:n törmätessä Jupiteriin hajonneen komeetan kevyet kaasut jäivät sen pinnalle kellumaan ja absorboivat ultraviolettisäteilyä aiheuttaen tumman halon törmäyskohdan ympärille. Vastaavasti vuoden 2009 törmäyksessä musta törmäysjälki hävisi nopeasti, mikä viittaa ultraviolettisäteilyä absorboivan aineen olevan raskaampaa kuin SL9:n törmäyksessä. Tutkijat epäilevätkin kyseessä olevan läpimitaltaan noin 500 metrin kokoinen asteroidi (kotoisin todennäköisesti läheisestä Hilda-asteroidiperheestä) joka iskeytyi Jupiteriin melko loivassa kulmassa aiheuttaen pitkulaisen törmäysjäljen.

Vuoden 2009 törmäyksen havaitsi ensimmäisenä ”amatööritähtitieteilijä” Anthony Wesley, ja juuri törmäystä analysoineen artikkelin julkaisemisen jälkeen hän havaitsi uuden kappaleen törmäävän jälleen Jupiteriin. Tällä kertaa törmäys kesti vain muutaman sekunnin ja oli huomattavasti pienempi vuoden 1994 ja 2009 törmäyksiä. Alla Christopher Go:n kuvaama video törmäyksestä.

Avaruuslentohistoriaa: SpaceX Falcon 9 teki onnistuneen testilaukaisun

Kaupallinen yritys SpaceX laukaisi onnistuneesti Falcon 9 -raketin viime perjantaina ja raketti saavutti lähes täydellisesti suunnitellun kiertoradan. Onnistunut laukaisu ensimmäisellä yrityksellä on epätavallista, esimerkiksi Atlas-raketti vaati 13 yritystä ennen onnistunutta laukaisua, joten SpaceX saa syystäkin olla tyytyväinen suoritukseensa. Falcon 9:n on tarkoitus viedä Dragon-kapseli matalalle Maata kiertävälle LEO-kiertoradalle (low earth orbit) esimerkiksi kansainväliselle avaruusasemalle (ISS). Falcon 9 -kantoraketin toinen vaihe vielä tuntemattomasta syystä pyöri ja aiheutti spiraalimaisen muodostelman taivaalle (samaan tapaan kuin Norjassa viime vuonna), joka nähtiin Australiassa, mutta se ei vaikuttanut raketin lentorataan.

 

Credit: Lance Godwin/9MSN

Neutriinot vaihtavat makua

OPERA-ilmaisin Gran Sasso -laboratoriossa on havainnut yhden tau-neutriinon siellä, missä olisi pitänyt olla vain myoni-neutriinoja. Edellä oleva lause ei ehkä kuullosta kovin kiinnostavalta, mutta kyseessä voi olla ensimmäinen suora todiste neutriinojen oskillaatiosta eri ”makujen” (elektronin, taun ja myonin) välillä. Viitteitä tähän tulokseen on saatu aikaisemmin, esimerkiksi Auringosta saapuvia neutriinoja on havaittu vähemmän kuin mitä teorian mukaan pitäisi, mutta tämä ilmiö selittyy neutriinojen oskillaatiolla. Neutriinojen oskillaatio vaatii myös, että neutriinoilla on massa, mikä taas ei sovi yhteen hiukkasfysiikan standardimallin kanssa. Tutkimuksessa käytetty puhdas myoni-neutriinosuihku lähetetään CERN:stä, josta se kulkee 730 kilometriä maan alla noin 2.4 millisekuntia ennen osumista OPERA-ilmaisimeen. Koska neutriinot reagoivat tavallisen aineen kanssa erittäin harvoin (esimerkiksi kätesi läpäisee kolmen sekunnin aikana biljoona neutriinoa, mutta koko elämäsi aikana neutriino osuu vartalosi atomiin keskimäärin kolme kertaa), neutriinosuihku matkaa esteettä OPERA-ilmaisimeen, johon neutriinoja on rekisteröitynyt ilmaisimen mittaushistorian aikana muutamia tuhansia. Viime vuoden elokuussa tutkijat Gran Sasso -laboratoriossa havaitsivat yhden ilmaisimeen rekisteröityneen tau-neutriinon suihkussa, joka koostuu pelkästään myoni-neutriinoista. Tapaus raportoitiin kuitenkin vasta viime viikolla, jolloin tutkijat julkaisivat analyysin, jonka pohjalta mittaukseen, ja näin ollen myös neutriinojen oskillaatioon, voidaan luottaa 98% varmasti. Lisää havaintoja tarvitaan vielä hilaamaan tuota lukua ylöspäin, mutta hiukkasfysiikan standardimallilla tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän vaikeuksia selittää kaikkia hiukkasista havaittuja ilmiöitä.

Gran Sasso -laboratorion lehdistötiedote, YLE:n tiedeuutinen

Viikon Kuva: Mt. Cleveland Alaskassa (väärävärikuva)

Credit: NASA/GSFC/METI/ERSDAC/JAROS, U.S./Japan ASTER Science Team, Jesse Allen & Robert Simmon

Advertisements

Trackbacks & Pingbacks

  1. Tiedeviikko 8+9/11 « uniVersI/O pingbacked : 6 years, 4 months ago

Kommentit



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: